Haitallisia vieraskasvilajeja ja niiden torjuntakeinoja

Vieraslajilla tarkoitetaan kasvia, eläintä tai muuta eliölajia, jonka siirtymistä luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle ihminen on tahattomasti tai tarkoituksella edesauttanut.

Vieraslaji, haitallinen vieraslaji sekä EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji on määritelty EU:n vieraslajiasetuksessa (1143/2014). Lisäksi vieraslajilaissa (1709/2015) on määritelty kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji.

(Lajit, jotka luontaisesti leviävät Suomeen esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena, ovat tulokaslajeja, eivätkä ne siten kuulu vieraslajisäädösten piiriin. Tulokaslajeja ovat mm. villisika, merimetso jne.)

Vieraslajit.fi-sivusto on erittäin hyvä haitallisten vieraslajien tietolähde, ja sieltä voi rajata näkymäksi tietyn eliöryhmän, esimerkiksi kasvit. Vielä tarkempia tietoja sekä luonnonvaraisista että hyötykäyttöön jalostetuista lajeista löytyy Suomen lajitietokeskuksen laji.fi-sivustolta.

Alla on esitelty tärkeimpiä vieraskasvilajeja, joita on tavattu Putkilahden ympäristössä, ja joiden torjunta on tärkeää, jotta voimme suojella ainutlaatuista ja kaunista luontoamme.

Kyläseura toivoo, että kyläläiset seuraisivat lähiympäristöään ja ilmoittaisivat haitallisten vieraslajihavaintonsa lajitietokeskukseen - lisätietoja "Ilmoita vieraslajeista" -sivulla

Komealupiini (Lupinus polyphyllus)

Komealupiini on monivuotinen hernekasvi, kooltaan noin, 1-1,5 metriä, kukinto on terttumainen ja pitkä. Se voi olla väriltään sininen, punainen, valkoinen, tai violetti. Kukinto voi myös varioida samassa yksilössä.  Sen leviämisestä luontoon on ensimmäisiä havaintoja Suomesta jo 1800-luvulta.

Komealupiini on muiden hernekasvien tapaan typensitojakasvi,  jonka juuristossa elää juurinystyröissä typensitojabakteereja.

Komealupiini uhkaa erityisesti kotoisia niittykasvejamme, jotka ovat löytäneet kasvupaikkoja tienpientareilta ja joutomailta. Typensidontakykynsä vuoksi se lannoittaa kasvupaikkoja, mikä antaa sille vahvan kilpailuedun kotiamaista lajistoamme vastaan. Monet niittykasvit viihtyvät parhaiten niukkaravinteisilla kasvupaikoilla.

Lupiinin torjunta. Pienempiä esiintymiä on helppo poistaa kitkemällä kasvit juurineen maasta. Isoja kasvustoja olisi hyvä aloittaa niittämään/siimaamaan alkukesästä ja tämä toimenpide olisi hyvä tehdä 2 kertaa kesässä mieluusti jopa 3 kertaa ennen kuin kasvit ehtivät kukkimaan. Muutamassa vuodessa kasvusto rupeaa taantumaan.

Kasvuston peittäminen kesäksi on myös yksi torjuntakeino, ja tärkeää on poistaa  kukinnot kasveista ennen siementen kypsymistä. Lisätietoa lupiinista laji.fi-sivulla.

Jättipalsami (Impatiens glandulifera)

Jättipalsami on Aasiasta kotoisin oleva, yksivuotinen palsamikasvi. Kooltaan noin 1,5 metriä mutta hyvällä kasvupaikalla voi venyä esim. 3 metrisiksi. Jättipalsami lisääntyy ja leviää ainoastaan siemenistä joita yksi yksilö voi muodostaa jopa 4000 kappaletta. Kasvi sinkoaa siemenet laajalle alueelle jopa 7 metrin päähän. Jättipalsamin siemenpankki on lyhytikäinen, noin 2 vuotta, mutta toisinaan jopa jopa 4 vuotta.

Jättipalsami on mehevävartinen ruoho, jonka lehdet ovat suikeita ja tiheästi hammaslaitaisia. Kukinto on pystyssä oleva terttu ja kukat ovat useimmiten vaaleanpunaisia. Jättipalsamin saattaa sekoittaa kotimaiseen lajiimme lehtopalsamiin tai vierasperäisiin lännenpalsamiin tai rikkapalsamiin. Tuntomerkkeinä on lehdet ja kukan väritys. Ainoastaan jättipalsamilla kukat ovat vaaleanpunaisia tai punertavia.

Jättipalsamin torjunta on tärkeää aloittaa ennen siementen kypsymistä, joten oikea ajoitus on erittäin tärkeää. Hyviä torjuntakeinoja ovat kitkentä ja niitto. Jättipalsami on miellyttävä kitkettävä esimerkiksi lupiiniin verrattuna, koska kasvit saa poistettua helposti juurineen. Niitto kannattaa tehdä 2-3 kertaa kasvukauden aikana. Jos siementä ei ehdi muodostua,  kasvi katoaa paikalta noin 2-3 vuoden aikana. Lisätietoa jättipalsamista laji.fi-sivulta. 

Kurtturuusu (Rosa rugosa)

Kurtturuusu ja sen valkokukkainen muoto on molemmat säädetty kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi. Sen sijaan kurtturuususta jalostetut tarhakurtturuusut eivät ole säätelyn piirissä. Kurtturuusu on 0,5-1,5 metriä pitkäksi kasvava pensas, joka levittäytyy juuristonsa avulla niin pitkälle kuin maaperä antaa myöden. Laji lisääntyy suvuttomasti myös katkenneista juuren paloista ja suvullisesti siementen avulla.

Kurtturuusu muodostaa tiheitä kasvustoja, jonka oksat ovat tiheän piikkisiä. Piikit ovat suoria, vaihtelevan kokoisia ja karvaisia. Kurtturusuu kukkii kesä-syyskuussa. Haitallisella perusmuodolla terälehtiä on yleensä viisi. Jos terälehtiä on enemmän tai kukka on kerrottu, niin se viittaa yleensä pitemmälle jalostettuihin muotoihin.

Kurtturuusun torjunnassa tunnistaminen on tärkeää, jotta sen voi erottaa jalostetuista puutarhamuodoista sekä kotimaisista ruusulajeista.

Kurtturuusun poistossa on syytä olla huolellinen, koska pienistäkin juurenpaloista kasvaa helposti uusi yksilö. Kasvusto on paras poistaa juurineen, esimerkiksi kaivinkoneella. Myös tukahduttaminen vahvalla peitteellä on hyvä torjuntakeino. Leviämistä uusille kasvupaikoille voi rajoittaa keräämällä kiulukoita loppukesästä ennen kuin linnut ja muut eläimet levittävät siemeniä uusille kasvupaikoille. Lisätietoa kurtturuususta laji.fi-sivulla. 

Jättiputket  (Heracleum persicum-ryhmä)

Jättiputket ovat hyvin kookkaita sarjakukkaiskasveja. Ne kasvavat noin 3-metrisiksi mutta voivat hyvillä kasvupaikoilla venyä jopa 5-metrisiksi. Jättiputket ovat peräisin Kaukasiasta ja Lounais-Aasiasta. Niitä on tuotu 1800-luvun alussa Eurooppaan koristekasveiksi, ja hyvin pian havaittiin niiden karkaavan helposti luontoon.

Ryhmään kuuluu 3 vaikeasti toisistaan erotettavaa lajia, kaukasianjättiputki, persianjättiputki ja armenianjättiputki. Lajien tunnistaminen ei ole tarpeellistakaan, sillä kaikki ovat haitalllisten vieraslajien listalla. Kaukasianjättiputki ja armenianjättiputki ovat elinkierroltaan 2-vuotisia. Persianjättiputki on monivuotinen ja voi kukkia useita kertoja.

Jättiputket ovat kokonsa ja nopean kasvunsa takia erittäin tehokkaita kilpailijoita ja hyvillä kasvupaikoilla muodostavat tiheitä kasvustoja, jotka tukahduttavat alleen muun kasvillisuuden. Laajat kasvustot uhkaavat alueen luonnon monimuotoisuutta ja haittaavat virkistyskäyttöä.

Torjunnassa on tärkeää suojautua hyvin, kasvin nesteet reagoivat auringonvalon kanssa ja aiheuttavat kivuliaita rakkuloita/ihovaurioita.

Jättiputken torjunta kannattaa aloittaa jo alkukesästä kun kasvit pieniä. Kitkentä on toimiva keino, jolla kasvi saadaan juurineen poistettua. Yksittäisiä yksilöitä voi poistaa katkaisemalla lapiolla pääjuuri jakaivamalla kasvi ylös juurineen.

Ajoissa tehty niitto ehkäisee siementen muodostumista ja leviämistä. Myös peittämistä voi nuorille kasvustoille kokeilla. Lisätietoa jättiputkista laji.fi-sivulla.